Lähellä luovuttamista?
Ehkä siihen sattui. Ehkä et koskaan löytänyt tasapainoasi, puristit varpaat kippuraan pitääksesi kiinni ja pelkäsit koko päivän kaatumista.
Jos olet uusi ja lähellä luovuttamista, et ole lainkaan yksin. Yhdysvaltain hiihtokeskusten järjestön mukaan vain noin 1 viidestä aloittelijasta Yhdysvalloissa ryhtyy säännölliseksi laskijaksi.
Tai ehkä pääsit kaiken tuon ohi, ja sitten kehitys pysähtyi. Jumitat samoissa rinteissä, ja jyrkemmät rinteet, kova jäinen lumi ja syvempi lumi pelottavat yhä.
Sinulla on luultavasti syysi: hinta, aika, ei ketään kenen kanssa lähteä. Tai hiljainen tunne siitä, ettet vain ole sitä varten tehty. Pelko on todellinen ja normaali, eikä vika ehkä ole sinussa.
Mistä etsiä ensin
Aloita siitä osasta, joka minusta jää huomaamatta: monosta. Selvitä flex-lukusi ja vie se monosovittajalle.
“Kun olet uusi, sinulla ei ole mihin verrata monoasi, joten mono, joka ei tue, voi yksinkertaisesti tuntua siltä, miltä laskettelu tuntuu.”
Sitten hyvä opettaja. Yhdysvaltalaisen laskettelualan tutkimuksen mukaan opettaja oli suurin yksittäinen tekijä niillä aloittelijoilla, jotka jatkoivat lajin parissa.
Mitä monosi pitäisi tehdä
Monolla on kaksi tehtävää: pitää sinut tasapainossa edestä taakse ja painaa suksen etuosaa, jotta suksi kääntyy.
Kehollesi oikea flex-indeksi (monoon merkitty luku) tekee molemmat. Kun koukistat nilkkoja eteenpäin, mono muuttaa sen paineeksi suksen kärkeen. Suksi taipuu, ja mono tukee sinua sillä aikaa.
Kun monosi flex on sinulle liian matala, se ei tue sinua, kun nojaat eteen, painosi valuu kantapäille, ja suksi elää omaa elämäänsä. Kerron, miten sen tunnistaa, jutussa Kun vika on flexissä. Liian korkea ei ole yhtään parempi: et pysty koukistamaan nilkkoja eteenpäin, joten päädyt nojaamaan taakse.
Minun nähdäkseni mono, joka ei tue, pahentaa kipua, pelkoa ja jumissa olemisen tunnetta. Kun mikään ei pidä sinua edessä, et löydä tasapainoasi, jännityt, ja pelko kasvaa sen sijaan että hälvenisi. Jyrkemmässä, jäisemmässä tai syvemmässä lumessa suksi ei tee mitä pyydät.
Minun näkemykseni on, että mono on yksi syy siihen, miksi ihmiset luovuttavat, ei ainoa; opetus, itseluottamus ja olosuhteet vaikuttavat myös. Mutta se on osa, jonka voit tarkistaa.
Kipeät jalat vai polttavat reidet?
Kipu jalkaterissä (varpaat, jalkaholvit, painekohdat, kylmyys tai puutuminen) on yleensä istuvuutta: sitä, miten monon pituus, leveys ja muoto vastaavat jalkaasi.
Polttavat reidet, krampaavat pohkeet ja kipeät sääret koko päivän takanojan jälkeen viittaavat usein sinulle liian matalaan flex-indeksiin. Matala luku ei ole mukava: reidet ja pohkeet joutuvat tekemään monon työn.
Ennen kuin lopetat
- Laske flex-indeksisi FlexFinderilla.
- Pyydä monosovittajaa tarkistamaan istuvuus, varsinkin jos jalkoihin sattuu.
- Etsi joku, jonka kanssa laskea.
- Ota laskettelutunteja hyvältä opettajalta.
FlexFinder on iPhone-sovellus. Syötä pituutesi, painosi, suksiesi kääntösäde (sukseen merkitty säde) ja monojesi flex-indeksi, ja laske sitten kahdesta kolmeen laskua puhelin taskussa; se tunnistaa jokaisen laskun itse. Laskut lasketaan mukaan vasta 15 km/h:n vauhdista alkaen, joten jos lasket vielä sitä hitaammin, aloita kolmesta muusta askeleesta.
Saat flex-lukusi, arvion nykyisestä monostasi (liian matala, liian korkea vai sopiva) ja sopivat mallit 328 monon joukosta 11 merkiltä. Pidä malleja lyhyenä listana, jota sovitat monosovittajasi kanssa.
FlexFinder laskee flex-indeksisi; se ei tarkista istuvuutta, eikä se ole diagnoosi. Emme myy monoja.
En voi luvata, että jatkat laskettelua. Mutta kokemukseni mukaan, kun joku lähellä luovuttamista saa hyvän opettajan ja monon, joka istuu ja tukee, laskettelu alkaa tuntua erilaiselta.
Jalat, joihin ei satu. Vakaa seisominen suksien päällä. Käännös, joka menee sinne, minne oli tarkoitus. Lasku, josta on ylpeä. Sitten seuraava rinne.
Se on skiglede, laskettelun ilo. Ennen kuin ripustat sukset naulaan, anna itsellesi vielä yksi yritys löytää se.
