Jalkoihin sattuu jo lounaaseen mennessä, eikä siinä kaikki. Ehkä sinun on vaikea pysyä tasapainossa ja pelkäät kaatumista. Ehkä olet jo pitkään laskenut samoja rinteitä, ja jyrkkä, jäinen tai syvä lumi pelottaa yhä.
Sitten vuosia laskenut kaveri tietää vastauksen: ”Nuo monot ovat sinulle liian kovat. Ota matalampi flex-indeksi.”
Neuvo annetaan hyvää tarkoittaen. Kokemukseni mukaan se korjaa usein väärän ongelman.
Kipu tulee kahdesta paikasta
Jalkakipu johtuu yleensä siitä, miten mono istuu: sen pituudesta, leveydestä, tilasta jalkapöydän päällä ja sisäkengästä eli pehmustetusta sisämonosta. Matalampi luku ei itsessään anna jalallesi lisää tilaa, joten kipu voi jäädä. Lisää aiheesta: Istuvuus vai flex?.
- Jaloissa (varpaat, jalkaholvit, painekohdat, kylmyys tai puutuminen): yleensä istuvuus. Vie flex-lukusi monosovittajalle.
- Reisissä ja pohkeissa (reidet polttavat, pohkeet krampaavat): usein sinulle liian matala flex-indeksi.
Kun luku on liian matala
Mono, jonka flex-indeksi on oikea, pitää sinut tasapainossa edestä taakse. Kun koukistat nilkkoja eteenpäin, mono muuttaa sen paineeksi suksen kärkeen. Suksi taipuu, ja mono tukee sinua sillä aikaa.
Jos menet liian matalaksi, monon flex ei tue sinua, kun nojaat eteen. Painosi valuu kantapäille, reidet polttavat, eikä suksen etuosa saa painetta, joten suksi ei käänny silloin kun haluat.
Myös sinulle liian korkea mono epäonnistuu: se estää nilkkojen koukistamisen eteenpäin, joten päädyt nojaamaan taakse etkä saa painettua suksen etuosaa. Tavoite on kehollesi oikea flex-indeksi.
Jos vaihto menee sinulle liian matalaksi, uskon sen pahentavan tilannetta. Kun vielä opettelet, voit pitää kipeät jalat ja menettää lisäksi tasapainosi: kun mikään ei pidä sinua edessä, jännityt ja varaudut kaatumiseen.
Kokemukseni mukaan perusteiden jälkeen sen huomaa eniten, kun rinne jyrkkenee tai lumi muuttuu jäiseksi tai syväksi: monon flex ei tue sinua, ja suksi elää omaa elämäänsä.
Yhden laskijan tarina
Eräs toinen monosovittaja kirjoitti tällaisesta tapauksesta. Laskija, jonka jalkapöydän etuosaa poltti, oli jo kokeillut matalampaa flex-indeksiä, eikä se ollut auttanut.
Hänen mononsa flex-indeksi oli hänelle liian matala, ja jalkapöydän päällä oli liian vähän tilaa. Korjaus oli istuvuus ja flex yhdessä: oikea flex-indeksi, enemmän tilaa, pohjalliset (muotoillut sisäpohjat) ja kantakorotukset (pieni korotus kantapään alle).
Se on yksi tapaus yhdeltä sovittajalta, ei tutkimus. Mutta matalampi luku ei ratkaissut sitä. Istuvuus ja flex yhdessä ratkaisivat.
Missä sattuu?
- Jaloissa? Mene monosovittajalle. Istuvuus on hänen työtään.
- Reisissä ja pohkeissa? Tarkista flex-indeksi kehosi mukaan, ei tasosi.
- Molemmissa? Silloin korjaus tarvitsee molemmat.
- Jumissa tai pelottaa? Hyvä opettaja auttaa myös; monot eivät ole ainoa syy.
FlexFinder laskee flex-indeksisi. Syötä iPhone-sovellukseen pituutesi, painosi, suksiesi kääntösäde (sukseen merkitty säde) ja monojesi flex-indeksi, ja laske sitten kahdesta kolmeen laskua puhelin taskussa; laskut lasketaan mukaan 15 km/h:n vauhdista alkaen.
Saat flex-lukusi, arvion nykyisestä monostasi (liian matala, liian korkea vai sopiva) ja sopivat mallit 328 monon joukosta 11 merkiltä. Pidä niitä lyhyenä listana, jota sovitat monosovittajasi kanssa. FlexFinder ei tarkista istuvuutta, ei edes listaamiensa monojen osalta, eikä se ole diagnoosi.
Ennen kuin kukaan vaihtaa lukua, kysy siis, missä sattuu. Kokemukseni mukaan, kun istuvuus on kohdallaan, jalkakipu yleensä helpottaa, ja kun flex-indeksi sopii keholle, taistelu tasapainosta loppuu.
Silloin iltapäivä on taas laskemista varten, ei minuuttien laskemista siihen, että monot pääsee riisumaan. Sen oikean ongelman korjaaminen antaa takaisin.
