Jos olet laskettelussa uusi, ehkä siihen sattuu, et koskaan tunne olevasi kunnolla tasapainossa, ja pelkäät kaatumista. Se pelko on todellinen, ja se on normaalia.
Jos olet laskenut muutaman kauden, ehkä kehityksesi on pysähtynyt: jumitat samoissa rinteissä, ja jyrkemmät rinteet, kova jäinen lumi ja syvempi lumi pelottavat yhä.
Verstaallani aikuiset aloittelijat kuvaavat samat kuusi asiaa. Useimmat ovat jo syyttäneet itseään. Kokemukseni mukaan syy on usein mono, joka ei tue heitä.
Kuusi merkkiä
1. Oppiminen on vaikeaa. Teet kovasti töitä joka tunnilla, ja samat asiat menevät aina pieleen.
2. Et pysty rentoutumaan etkä pysymään tasapainossa. Olet jännittynyt ensimmäisestä käännöksestä asti. Reidet polttavat ja pohkeet krampaavat.
3. Mono ei anna sinulle tukea. Nojaat monon etuosaan, eikä se tue sinua, ihan kuin laskisit lenkkareissa.
4. Puristat varpaat kippuraan pysyäksesi tasapainossa. Kun monon sisällä on tilaa liikkua, varpaat tarraavat pitääkseen kiinni. Kokemukseni mukaan se on yleensä istuvuutta, liian iso mono, mutta se voi olla molempia.
5. Ei tukea eteen eikä taakse. Tuntuu kuin kaatuisit taaksepäin. ”Eteen!” sanoo opettajasi, ja luulit olevasi jo edessä.
6. Suksi elää omaa elämäänsä. Pyydät käännöstä, ja suksi kääntyy, kun sitä huvittaa.
“Kun mono ei tue sinua, lihaksesi tekevät sen.”
Miksi niin käy
Laskettelumonolla on kaksi tehtävää: pitää sinut tasapainossa edestä taakse ja painaa suksen etuosaa, jotta suksi kääntyy. Flex-indeksi on monoon merkitty luku. Kehollesi oikea flex-indeksi vie nilkkojesi koukistuksen suksen kärkeen asti, eikä se jää pelkäksi monon taipumiseksi.
Kun monosi flex on sinulle liian matala, se ei tue sinua, kun nojaat eteen. Painosi valuu kantapäille, reidet polttavat, eikä suksen etuosa saa painetta, joten suksi ei käänny silloin kun haluat.
Kokemukseni mukaan se pahentaa kaikkea: jännityt, ja jokainen käännös tuntuu kaatumiselta, joka odottaa tapahtumistaan. Jyrkemmässä, jäisemmässä tai syvemmässä lumessa suksi ei tee mitä pyydät.
Mittaamistani aloittelijoista ja keskitason laskijoista yhdeksällä kymmenestä on kehoonsa nähden väärä flex-indeksi. Useimmiten se on liian matala, varsinkin jos he ovat pitkiä tai painavampia. Näin näen sen verstaallani; se ei ole tutkimus.
Liian korkea flex-indeksi ei ole yhtään parempi: et pysty koukistamaan nilkkoja tarpeeksi eteenpäin, joten voit päätyä nojaamaan taakse etkä saa painettua suksen etuosaa. Tavoite on sinun kehollesi oikea flex-indeksi, ei tasollesi oikea.
Jalkakipu on yleensä istuvuutta; polttavat reidet ja krampaavat pohkeet viittaavat useammin flex-indeksiin.
Mitä tehdä
Mono ei ole ainoa syy: tekniikka, itseluottamus ja olosuhteet vaikuttavat myös.
- FlexFinder flex-indeksiä varten. iPhone-sovellus, joka laskee flex-indeksisi. Se ei ole diagnoosi, eikä se tarkista istuvuutta.
- Sitten monosovittaja istuvuutta varten. Vie hänelle lukusi sekä kipeät, kylmät tai puutuneet jalkasi ja kippuraiset varpaasi.
Syötä pituutesi, painosi, suksiesi kääntösäde (sukseen merkitty säde) ja monojesi flex-indeksi, ja laske sitten kahdesta kolmeen laskua vähintään 15 km/h:n vauhdilla puhelin taskussa. Saat flex-lukusi, arvion monostasi (liian matala, liian korkea vai sopiva) ja sopivat mallit 328 monon joukosta 11 merkiltä. Pidä niitä lyhyenä listana, jota sovitat monosovittajasi kanssa. Ja jatka laskettelutunteja: yhdysvaltalaisen laskettelualan tutkimuksen mukaan opettaja oli suurin yksittäinen tekijä niillä aloittelijoilla, jotka jatkoivat lajin parissa.
Kokemukseni mukaan, kun istuvuus on kohdallaan ja mono vihdoin tukee, ihmiset rentoutuvat, kipu helpottaa ja he alkavat kehittyä: he löytävät tasapainonsa, kokeilevat seuraavaa rinnettä ja laskevat laskun, josta ovat ylpeitä. Siltä laskettelun pitäisi tuntua: tasapaino, kehitys ja skiglede, laskettelun ilo.
