Yksi sana tiskillä
”No, mikä on tasosi?” Seisot urheiluliikkeessä sukkasillasi, ja vastaukseksi on yksi sana.
Mutta tulit liikkeeseen sen takia, miltä laskettelu tuntuu. Ehkä olet uusi: jalkoihin sattuu, puristit varpaat kippuraan pysyäksesi tasapainossa, ja pelkäsit kaatumista. Tai olet jumittanut samoissa rinteissä kausikaupalla: jyrkemmät rinteet, jäinen lumi ja syvä lumi pelottavat yhä, eikä suksi käänny silloin kun haluat.
Yksi sana ei kanna kaikkea tätä. Silti flexiä on pitkään myyty tason mukaan, joten tuo sana voi päätyä valitsemaan monosi luvun. Mono ei ole koko tarina, mutta kokemukseni mukaan se on usein osa sitä.
Helppo kysymys, joka ei ole helppo
Se kuulostaa liikkeen helpoimmalta kysymykseltä. Vuosien jälkeen verstaalla pidän sitä yhtenä vaikeimmista. Se on vaikea sinulle, ja se on vaikea sille, joka sinua auttaa.
Hollantilaisessa tutkimuksessa noin neljä viidestä tutkitusta laskijasta arvioi itsensä hieman korkeammalle kuin heitä seuranneet laskettelunopettajat. Omaa laskemistaan on vaikea nähdä sisältäpäin.
Eivätkä sanat matkusta. Yhdessä yhdysvaltalaisessa laskettelukoulussa ”taso 3” -laskija kääntyy vielä auraten, suksien kärjet yhdessä ja kannat erillään. Suuressa kanadalaisessa koulussa tason 3 laskijat kääntyvät jo sukset rinnakkain.
Kokemukseni mukaan meksikolainen ja itävaltalainen aloittelija eivät ole sama laskija, vaikka kumpikin sanoo rehellisesti olevansa ”aloittelija”.
Verstaallani ei ole rinnettä
Voin kysyä hyviä kysymyksiä, mutta en näe sinun laskevan. Opettaja näkee.
Liikkeessä tasosi kiteytyy siis sanaan, jonka valitset, ja sanaan, jonka minä kuulen. Pidän sitä huterana lähtökohtana.
Kehosi on sama kaikkialla
“Laskettelumonon flexiä ei valita tason mukaan. Se valitaan fysiikan mukaan.”
Tasosi riippuu siitä, missä opit. Kehosi ja laskemisesi fysiikka eivät. Kilo on kilo Meksikossa ja Itävallassa, ja niin on km/h:kin.
Kaksi laskijaa voi kumpikin sanoa rehellisesti olevansa ”aloittelija”. Toinen painaa 55 kg, toinen 95 kg. Minun näkemykseni on, ettei heidän kehoilleen oikea flex-indeksi ole sama.
Oikea flex-indeksi pitää sinut tasapainossa ja vie nilkkojesi koukistuksen suksen kärkeen asti, eikä se jää pelkäksi monon taipumiseksi. Jos se on kehollesi liian matala tai liian korkea, menetät tuon tasapainon, eikä suksi tee mitä pyydät. Lisää aiheesta: Kun vika on flexissä.
Mitä tehdä seuraavaksi
- Selvitä ensin flex-lukusi ja vie se monosovittajalle. FlexFinder laskee sen (alla).
- Vastaa tasokysymykseen ja kerro enemmän: missä opit, montako päivää olet ollut rinteessä, mistä rinteistä nautit ja mitkä pelottavat.
- Kipeät varpaat, jalkaholvit tai kylmät jalat? Se on yleensä istuvuutta. Kysy monosovittajaltasi.
- Jatka laskettelutunteja. Hyvä opettaja näkee sen, mitä mikään merkintä ei näe.
FlexFinder on iPhone-sovellus. Syötät pituutesi, painosi, suksiesi kääntösäteen (sukseen merkitty säde) ja monojesi flex-indeksin, ja lasket sitten kahdesta kolmeen laskua puhelin taskussa. Se tallentaa laskemisesi puhelimesi antureilla ja laskee, mitä monosi joutuu kestämään; laskut lasketaan mukaan 15 km/h:n vauhdista alkaen.
Kahden tai kolmen laskun jälkeen saat flex-lukusi, arvion nykyisestä monostasi (liian matala, liian korkea vai sopiva) ja sopivat mallit 328 monon joukosta 11 merkiltä: lyhyen listan, jota sovitat monosovittajasi kanssa. FlexFinder laskee flex-indeksisi. Se ei tarkista istuvuutta, eikä se ole diagnoosi.
Oli tasosi nimi mikä tahansa siellä, missä opit, haluat samaa kuin kaikki muutkin rinteessä: jalat, joihin ei satu, tasapainon, johon voit luottaa, laskun, josta olet ylpeä, ja sitten seuraavan rinteen. Kokemukseni mukaan mono, joka istuu ja tukee kehoasi, on yksi osa matkaa, ja hyvä opettaja on toinen. Skiglede, laskettelun ilo, ei tunne tasoja.
